I cannot cry 'cause the shoulder cries more

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt melkoinen tovi. Voin sanoa ettei parempaan suuntaan ainakaan masennuksen ja ahdistuksen osalta olla päästy. Koulussa on ihan hirveää olla kun tuntuu että kaikki tuijottaa. Kotonakin ahdistaa kun pitäisi tehdä kaikkia kouluhommia, mutta voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sitä haluaisi vaan nukkua. Silmäluomet tuntuu kovin painavilta. Mutta miten se voi olla mahdollista, jos joka yö nukkuu vähintään 7 tuntia? Viikonloppuisin 11-13 tuntia. Niinpä niin. Masennus.

Laihduttamisen suhteen en ole edennyt mihinkään suuntaan. Luojan kiitos en ole lihonut yhtään, mutta silti toi mahamakkara ahdistaa. Tänä aamuna paino oli 51,7 kiloa. Toivottavasti nyt jaksaisin käydä enemmän lenkeilläkin, kun lumet on suurimmaksi osaksi metsästäkin sulaneet. En vaan pysty lenkkeilemään kävelyteillä, koska ahdistaa jos joku tuttu tulee vastaan. Tavoitteena olisi painaa 47kg kevätjuhlaan mennessä. Toi luku vaan näyttää niin kivalta ja pieneltä.

En oo jaksanut ees viillellä moneen viikkoon. Se on hyvä juttu.